Heippa taas!
Tänään on hirmu hyvä päivä, olen palautunut kotiin (Turkuun) oltuani koko tähän astisen kesän leireilemässä erityislasten kanssa. Onpas meinaan kivaa olla kotona ja tietää, että nyt on oikeasti aikaa partiolle, ilman että kaikki vapaapäivät menevät syöksyessä kokouksesta kokoukseen. Olen suunnitellut tänään vastuullani olevia juttuja lippukuntani kesäleirille, lähettänyt muutamalle Jamboreella olevalle kaverille viestit ja oon ihan fiiliksissä odottamassa juhlaleiriä! Vitsit, siitä tulee hieno! Olen myös pohtinut tänään paljon sitä, että pitäisi kirjoitella itselle hiukan tarkemmin vielä muistiin kaikkia niitä pelkoja ja ajatuksia, joita tämän hankkeen edetessä on päässä pyörinyt. Voisi sitten katsoa, onko osa peloista jo nyt turhia, mihin ja miten niistä on otettu opiksi ja mitä vielä pitäisi kehittää. Uskon, että monella meistä on pelkoja, kammoja ja erilaisia asenteita koko hanketta kohtaan. Ja kuten Maija sanoikin, välillä on tuntunut siltä, että koko hanketta viedään eteenpäin, koska on pakko. Toisaalta, voiko muutokseen koskaan asennoitua muutoin, kuin peläten ja vieroksuen? Kaikki uusi on pelottavaa, erilaista ja outoa. Kaiken lisäksi me partiolaiset olemme äärettömän perinteisiä ja perinteitä kunnioittavia ihmisiä. On kuitenkin todettava, että monet tämän hankkeen tuomista uudistuksista ja pohtimisista ovat oikeasti lähes elintärkeitä niin satakuntalaiselle, kuin varsinais- suomalaisellekin partioinnille. On tosi tärkeää joskus pystyä ulkopuolisena arvioimaan sitä, mitä me teemme oikein, mitä väärin ja mitä voisimme kehittää. Vaikka nämä "huonot" asiat eivät vielä kaataisi mitään suurta toiminnassamme, on tulevaisuuden kannalta parempi, että "huonoja" toimintatapoja korjaillaan matkan varrella. Itseänikin välillä ahdistaa tämä muutosten suma. Tuntuu, että kaikki tuttu ja turvallinen muuttuu ja kaiken lisäksi saumaan, jolloin olisin vaan halunnut opetella nykyiseen pestiini liittyviä juttuja, ja sitten alkaa kehittämään. Huomasinpas muuten, että myös minä haluaisin kehittää, en siis jäädä vain seisomaan paikalleen. Nyt kuitenkin on jonkinlainen draivi päällä, me selvitään näistä. Yhdessä, tavalla tai toisella! Koitetaan kuitenkin olla pelkäämättä ja luotetaan.. Ei partio turhaan täytä viikon päästä 100 vuotta! Me vaan ollaan niin loistavia!!