Partiossa kaikki on mahdollista

Tekstailin äsken yhden lippukuntamme johtajan kanssa kesäleirin ruokien kuskauksista leiripaikalle, jossa säilytysmahdollisuudet ovat olemattomat. Kuljetusten sumpliminen päättyi viestiin ”Olen menossa yhtenä iltana paistamaan leirimerkkejä tuttavieni mökille, joka sijaitsee leiripaikan läheisyydessä, joten voin kyllä siinä samalla käydä kaupassa”. Mitäs tuohon sitten kommentoisi :) Ensimmäinen ajatus on tietenkin, että hienoa, että saadaan homma hoidettua ja sitten jää pohtimaan, että on siinä ollut tuttavilla ihmettelemistä, kun ovat saaneet tiedustelun, että olisikohan mahdollista tulla yhtenä kesäiltana paistamaan teidän mökillenne makkaran sijasta leirimerkkejä…

Partio antaakin usein perusteen ja rohkeutta kaikenlaisten positiivisella tavalla hullujen asioiden tekemiseen. Ja tarkoitan tällä kummallisia asioita partiolaisen mittapuun mukaan, sillä ei-partiolaisethan luokittelevat monet partion perusjututkin jo jotenkin erikoisiksi :) Kaikilla meillä varmaan on partiomuistoja tilanteista, joihin ei itseään olisi ennakkoon osannut kuvitellakaan. Omilta vartioajoiltani on painunut mieleen mm. kokous, jossa lähdimme kaupungille vakoilemaan ihmisiä jonkinmoisen sen ajan salapoliisiharrastusmerkin suorittamisen tiimoilta. Siellä sitten syöksähtelimme Stockmannin hyllyjen välissä ja teimme muistiinpanoja, jotka huolellisesti myöhemmin raportoitiin vartionjohtajille, vakoilumme kohteista. Outoako? Ei vaan partiota. Kokouksen yhteydessä opimme meinaan myös monia järkeviä asioita, kuten kulkemaan bussilla kololta kaupungille sekä kulkemaan kaupungilla eksymättä karttaa apuna käyttäen. Partiossa usein hulluttelun lomassa oppiikin huomaamattaan myös (muiden näkökulmastakin) hyödyllisiä juttuja ja sehän taitaa olla partion tarkoituskin.

Uuden partiopiirin perustaminen ja sen johtaminen on myös tilanne, johon en edes vielä pari vuotta sitten olisi kuvitellut itseäni. Perusteet ja rohkeus tämän hankkeen eteenpäin viemiseen kuitenkin ovat koko ajan kasvaneet matkan edetessä ja aikaisemmin täysin absurdina pidetty ajatus uudesta piiristä toimimassa nykyisten piirien sijaan on muuttunut realismiksi – toimenpiteiksi, joiden uskotaan turvaavan partion tulevaisuutta uuden partio-ohjelman ja koulutusjärjestelmän tukena. Olikohan se Andy McCoy, joka on sanonut, että pitää varoa, mitä haluaa, koska sen voi saada. Itse en kuitenkaan kehottaisi varomaan haluamista, vaan kannustan haluamaan asioita, joita pitää tärkeinä, sillä ainakin partiossa tuntuu kaikki olevan mahdollista, kunhan on valmis pistämään itsensä likoon ja tekemään paljon hommia. Ja taitaa tämä sama päteä siviilimaailmassakin, tutun ja turvallisen partiokuplan ulkopuolella.

-Maija

PS: Kiitos kaikille partiolaisten sukulaisille, ystäville ja tuttavilla ymmärtämyksestä (tai ainakin sen sujuvasta esittämisestä) partiolaisten hullutuksia kohtaan. Ilman teitä moni hulvaton idea olisi jäänyt toteuttamatta ja partiolaisilta moni kasvattava juttu kokematta.